Siirry sisältöön

KIRJAPINOSSA

Lukeminen on ihanaa. Mikään ei ole rentouttavampaa kuin käpertyä sohvan nurkkaan, uppoutua hyvään kirjaan ja antaa tarinan viedä mukanaan.

Lukeudun mielestäni kirjaston suurkuluttajiin. Sellon kirjasto Leppävaarassa on kotikirjastoni ja viihdyn siellä. Kirjastossa on monta viihtyisää soppea, joihin on mukavaa vetäytyä kirjoittamaan, lukemaan tai selailemaan aikakauslehtiä.

Sylvia Plath – Lasikellon alla

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Amerikkalaisen runoilijan Sylvia Plathin Lasikellon alla pohjautuu Plathin (1932–1964) omakohtaiseen kokemukseen mielen järkkymisestä.

Kirja kertoo Esther Greenwoodista. Tytöstä, joka asuu syrjäisessä kaupungissa, saa stipendin collegeen, voittaa palkinnon ja päätyy New Yorkiin.

Elämä suurkaupungissa tuntuu aluksi jännittävältä. Esther asuu hotellissa kahdentoista muun tytön kanssa. He ovat kaikki voittaneet muotilehden järjestämän kilpailun. Palkinnoksi tytöt saavat kuukaudeksi töitä lehden toimituksesta. Kaikki kulut maksetaan. Tytöt saavat vapaalippuja balettiesityksiin ja muotinäytöksiin sekä mahdollisuuden tavata menestyneitä ihmisiä haluamaltaan alalta.

Tämän piti olla Estherin elämän ihaninta aikaa, ja aluksi se olikin sitä, mutta pikku hiljaa hän alkaa tuntea syvenevää vierautta.

Minä vain en ohjannut mitään, en edes itseäni. Minä vain törmäilin hotellistani työhön ja kutsuille ja kutsuilta hotelliin ja takaisin työhön kuin tahdoton johdinauto. Minun kai olisi pitänyt olla yhtä kiihkeän ihastunut kuin useimmat muut tytöt olivat, mutta minä en saanut itseäni reagoimaan. Tunsin itseni hyvin hiljaiseksi ja hyvin tyhjäksi.

New Yorkista kotiinpaluun jälkeen ote elämästä kirpoaa. Esther saa äidiltään kuulla, ettei tullut hyväksytyksi kirjoituskurssille ja tulevaisuuden suunnitelmilta katoaa sen myötä pohja. Tilalle tulee uniongelmia, masennusta, itsemurhasuunnitelmia ja -yrityksiä. Edessä on pitkä sairaalakierre sähköshokkihoitoineen ilman merkkejä parantumisesta.

Olin päättänyt, että tekisin sen sitten, kun pankkitililläni ei olisi enää yhtään rahaa, ja tänä aamuna olin käyttänyt viimeiset rahani mustaan sadetakkiin.

Lasikellon alla on hieno lukukokemus ja tarinasta kuultaa läpi Plathin omakohtainen kokemus mielen järkkymisestä sekä lukuisista itsemurhayrityksistä, jotka varjostivat hänen elämää.

En ollut nukkunut kahteenkymmeneenyhteen yöhön. Ajattelin, että kauneinta maailmassa oli varmasti varjo, varjon miljoonat häilyvät muodot ja umpikujat. Lipaston laatikoissa ja komeroissa ja matkalaukuissa oli varjoa, ja varjoa oli talojen ja puiden ja kivien alla, ja ihmisten silmien ja hymyjen takana oli varjoa, ja maapallon yöpuolella oli varjoa, kilometri kilometrin jälkeen.

John Williams – Stoner

IMG_9148

Yhdysvaltalaisen John Williamsin Stoner on kertomus William Stonerista ja hänen rakkaudestaan kirjallisuuteen.

Stoner syntyy ainoana lapsena maanviljelijäpariskunnalle 1900-luvun alkupuolella. Vanhemmat hoitavat tilan työt ja myös Stoner auttaa tilalla pienestä pitäen. Perheen isä odottaa pojastaan jatkajaa ja ehdottaa, että Stoner lähtisi yliopistoon lukemaan maataloustiedettä. Stoner lähteekin, mutta luonnontieteitä opiskellessaan hän osallistuu lehtori Archer Sloanin englanninkielisen kirjallisuudenn kurssille, ja kokee samalla valaistumisen.

Vanhemmilleen kertomatta Stoner vaihtaa maataloustieteen opintonsa englannin kieleen ja kirjallisuuteen. Vasta valmistujaisissaan hän ilmoittaa heille, että aikoo jäädä yliopistoon kirjallisuuden opettajaksi eikä aio siis palata kotiin tilan jatkajaksi.

Stoner omistautuu työlleen. Hän vaikuttaa ehkä yksinäiseltä mieheltä, mutta asia ei häntä liiemmin tunnu häiritsevän, työ on kaikki. Kokemattomana Stoner tapaa Edithin, joka herättää hänen kiinnostuksensa ja mies kosii tätä pian tapaamisen jälkeen. Kuukauden kuluttua naimisiin menosta Stoner kuitenkin tiesi, että avioliitto oli epäonnistunut ja vuoden päästä hän menetti toivon, että tilanne muuttuisi.

Joskus yöllä nukkuessaan Edith tietämättään siirtyi Stoneria vasten. Ja joskus noina hetkinä Stonerin itsekuri ja ymmärrys murenivat rakkauden edessä ja hän nousi vaimonsa päälle. Jos Edith havahtui unestaan, hän jännittyi ja jäykistyi, käänsi päänsä sivuun tuttuun tapaansa ja painoi kasvonsa pielukseen suvaitessaan kajoamista; sellaisina hetkinä Stoner suoritti lemmentekonsa niin rivakasti kuin saattoi ja vihasi hätäilyään ja katui kiihkoaan.

Stoner ja Edith saavat tyttären, Gracen, josta Stoner ensimmäisinä vuosina pääasiassa yksin huolehtii työnsä ohella ja jota Edith myöhemmin taitavasti käyttää aseenaan Stoneria vastaan. Samaan aikaan toisaalla Stoner kokee elämänsä rakkauden yliopistolla opettavan lehtorin kanssa, mutta, kun suhde tulee julki, hän tekee valintansa ja päätyy jatkamaan rakkaudetonta avioliittoaan.

Stoner on rehellinen ja työlleen omistautunut mies, joka saa Archer Sloanen seuraajan Hollis Lomaxin vihat niskoilleen erään ”virheen” seurauksena ja tästä episodista alkaa Lomaxin puolelta vuosikymmeniä jatkuva vihanpito, joka on esteenä Stonerin uran kehitykselle, syö miehen voimia ja vanhentaa tätä ennen aikojaan.

Stoner on hienon ja samalla hyvin vaatimattoman miehen elämäntarina syntymästä kuolemaan. Kirjan luettuani jäin pohtimaan onnellisuutta. Oliko Stoner onnellinen? Hän ei ehkä saavuttanut sitä onnea, mistä nuorena miehenä unelmoi, mutta kun hän viimein löysi rakkauden, hän päätti kuitenkin jatkaa rakkaudettomassa avioliitossaan. Miksi? Stoner on koruton, yksinäisyyden sävyttämä, mutta kaunis elämäntarina miehestä, joka uskalsi olla oma itsensä ja seurasi omaa sisäistä paloaan kirjallisuuden saralla loppuun asti.

Axel Munthe – Huvila meren rannalla

IMG_4922
Uusi päivä kurkisti sisään ikkunasta ja katseli terävästi haaveilijaa.

Luin Axel Munthen kirjan Huvila meren rannalla juuri ennen elokuista matkaani Italiaan ja Caprille.

Axel Munthe oli ruotsalainen lääkäri, joka rakastui Caprin saareen vierailtuaan siellä ensimmäisen kerran vuonna 1876.

Oletteko nähnyt Napolin kruunun kauneimman helmen, Isola di Caprin, kelluvan lahden vedessä? Missään ei aurinko paista niin kuin se paistaa Caprilla, eikä missään lahdelma kimmellä niin hohtavan sinisenä kuin sinun kauniilla rannoillasi!

Tämän rakkauden innoittamana hän osti vanhalta puuseppä Vincenzo Alberinolta pienen talon, joka sijaitsi ylhäällä vuoren harjalla 325 metriä sataman yläpuolella ja josta avautui huikea näköala Napolinlahdelle. Vuonna 1895, samana päivänä, kun kauppakirja allekirjoitettiin, Munthe osti myös kreivi Papengouthilta viereisen kappelin ja Ferraron suvulta muutamia viereisiä maatilkkuja. Tänne Anacaprille Munthe sitten rakensi oman huvilansa – Villa San Michelen.

Kuluneen vuoden aikana olen kokonaan omistautunut erään vanhan unelman toteuttamiselle – nimittäin sille, että hankkisin Caprilta itselleni piilopaikan, jossa voin asua viimeiset vuoteni ja kuolla rauhassa. 

Munthe kertoo kirjassaan Villa San Michelen rakennusvaiheista ja kuvaa samalla omaa lääkärin tointaan niin Pariisissa kuin Italiassakin.

Eläimet liittyivät kiinteästi Munthen elämään. Hänen eläinrakkautensa oli kokonaisvaltaista, mutta koirat ja linnut olivat hänelle kaikki kaikessa. Munthellä oli ollut koiria lapsuudesta asti ja, kun hänen taloudellinen tilanteensa sen mahdollisti, hän hankki itselleen useita koiria. Kirjassaan Munthe kertoo koiristaan, taistelustaan lintujen metsästystä vastaan sekä apinasta, jonka hän vieroitti alkoholista. Eläimet olivat hänelle kaikki kaikessa, uskollisempia ja rakkaampia kuin monet ihmiset hänen elämässään.

Eläimiä kyllä rakastan, sorrettuja ja halveksittuja eläimiä, enkä välitä vaikka minulle nauretaan, kun sanon olevani onnellisempi niiden seurassa kuin useimpien ihmisten kanssa.

Axel Munthe – Tie Caprin huvilalle

IMG_9350

Munthe ei kirjassaan missään vaiheessa mainitse avioliittojaan, poikiaan eikä suhdettaan Ruotsin kruununprinsessa Victoriaan, jonka henkilääkärinä hän toimi. Niinpä lukija kuvittelee hänen olleen poikamies, niin minä ainakin kuvittelin. Näistä ja monista muista Axel Munthen elämänvaiheista kertoo yksityiskohtaisemmin Bengt Jangfeldtin kirja Axel Munthe – tie Caprin huvilalle, jonka luin Italian matkani jälkeen. Tämä Jangfeldtin kirja valottaa Munthen elämänhistoriaa ja kirjailijanuraa tarkemmin kuin Munthe omassa kirjassaan, joka ei kuitenkaan ollut Munthen kirjoittama ensimmäinen kirjan vaikka olikin niistä kuuluisin. Kannattaa siis lukea myös tämä Jangfeldtin kirja, jos haluaa saada Munhesta kokonaisvaltaisemman henkilökuvan myös kaikkine ristiriitaisuuksineen.

Anja Snellman – Antautuminen

IMG_5296

Tämän kesän juhannuslukemisenani oli Anja Snellmanin kirja Antautuminen, jonka luin lähes siltä istumalta ja kirja kolahti minuun niin sanotusti satasella.

Snellman kertoo avoimesti elämästään outolintuna, marginaaleissa, erilaisena ja ulkopuolisena. Erityisherkkänä.

Kirjan tapahtumat alkavat lapsuudesta, jossa pieni tyttö kokee hajut, värit ja äänet liian voimakkaina, liian äänekkäinä, ja ihmisten välisen tunneilmaston liian tarkasti ja liian herkästi. Kouluunmeno sysää tytön maailmaan, jossa ei herkkää ja erilaista armahdeta. Tästä käynnistyy loputon nimittely VinkuleluHullumagneettiSuruvaippaMurhekääryleSääliö, joilla myös kirjan luvut on otsikoitu. Pärjätäkseen maailmassa pitää olla rohkea, sosiaalinen, ulospäinsuuntautunut, suorittaja. Mutta tyttö kaipaa vain hiljaisuutta, kodin rauhaa ja lohtua.

Välillä taannuin. Häpesin itseäni, murehdin ja märehdin, käperryin sisäänpäin ja pysyttelin kotona.

Ja kuitenkin, kun vetäytyi, jäi kotiin, häpesi ja halusi olla yksin, tuli tunne, että muualla tapahtuu, ja itse on ulkopuolella, erillinen.

Vetäytyminen teki minut epäluuloiseksi. Mitä muualla tapahtui sillä aikaa, kun minä en ollut siellä.

Kirja meni niin sanotusti ihoni alle ja pystyin helposti solahtamaan useaan Snellmanin lapsuuden ja nuoruuden kokemukseen. En tiennyt, että kaikelle tälle on olemassa yhteinen nimittäjä – erityisherkkä. Kirjan luettuani ymmärsin ja oivalsin. Kiitos, Anja Snellman.

 

Vinkkaa kirjasta! Minkä kirjan luit viimeksi? Entä, mikä on paras kirja, jonka olet lukenut ja jonka haluaisit myös muiden lukevan? 

 

 

 

Save

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: