Kirjoittanut Vuorotteluvapaani alkajaisiksi matkustin kirjoituskurssille Positanoon, Amalfin rannikolle. Luovaa kirjoittamista ja kirjallisuusterapiaa yhdistävä kurssi kuuluu Hanna Laakson vetämän ArsMondon kurssivalikoimaan. Tälle ensimmäistä kertaa järjestettävälle kurssille oli ilmoittautunut minun lisäkseni seitsemän suomalaista.
Lensin Helsingistä Lufthansan lennolla Müncheniin, jossa koneen vaihto ja jatkolento Napoliin. Napolin lentokentältä pääsee bussilla Sorrentoon, bussilippu maksaa 10 euroa ja matka kestää liikenteestä riippuen noin 1,5 tuntia. Sorrentossa vaihto SITA-bussiin, joka ajaa noin tunnissa Positanoon. Bussilippu 1,80 euroa.
Viimeinen etappi Positanoon johtavaa serpentiinitietä oli jännitystä tulvillaan. Bussikuski ajoi kovaa ja jyrkissä kaarteissa tööttäili mahdollisille vastaantulijoille. Puristin kädet hikisinä edessä olevan penkin selkänojaa ja olin varma, että putoamme kaarteessa jyrkänteeltä alas. Helpotus oli käsin kosketeltava, kun vihdoin jäin pois Bar Internazionalen edessä olevalla bussipysäkillä. Oppaamme Hanna, joka oli pysäkillä vastassa, vakuutti, että bussikuskit ovat taitavia ajajia. Pakko luottaa tähän, mikäli aion viikon kuluttua uskaltautua samalla bussikyydillä kotimatkalle.
Positanossa on elokuussa lomasesonki kiihkeimmillään ja kaikki hotellit sekä villat täynnä, joten jouduin vaihtamaan yöpymispaikkaa kesken loman. Vietin kaksi yötä Villa Palumbossa ja neljä yötä Villa Verdessä, joka onnekseni sijaitsee aivan Villa Palumblon vieressä. Tämä siksi, että matkalaukun raahaaminen helteessä ja Positanon lukuisissa portaissa ei ole aivan yksinkertainen juttu. Totesinkin perille saavuttuani, että seuraavalla kerralla Positanoon matkustaessani otan matkalaukun sijasta rinkan mukaani.
Viihtyisä loma koostuu pienistä, oleellisista asioista. Koska yövyin kahdessa paikassa, sain tilaisuuden vertailla näiden kahden villan eroja. Villa Palumbo veti vertailussa pidemmän korren. Huoneeni oli pieni, mutta viihtyisä, ja terassilta avautui kaunis näkymä alas laaksoon sekä kaupungille.
Vastaavasti Villa Verden huone oli kookkaampi, mutta kolkompi ja huoneesta avautuvasta maisemasta ei voinut puhua, sillä terassille johtavilla ovilla oli vastapäinen seinä vastassa. Villa Palumbossa on ilmainen, langaton internetyhteys myös huoneessa, kun taas Villa Verdessä yhteys toimii ainoastaan vastaanotossa ja aamiaishuoneessa. Onneksi molemmista huoneista löytyy ilmastointi.
Villa Palumbossa ystävällinen vanha herra toi minulle aamiaistarjottimen villan terassille. Tarjolla oli cappuccinoa, appelsiinimehua, muroja, maitoa, leikkeleitä sekä sämpylöitä, paahtoleipää, herkullinen voicroissant, voinappi ja valikoima marmeladeja. Villa Palumbon aamiainen on mahdollista nauttia myös villan sisätiloissa tai vaikkapa omalla parvekkeella, mutta koska lomailin yksin, halusin nauttia aamiaiseni villan terassilla ja katsella upeita maisemia ja seurata aamuliikennettä villan ohi kulkevalla tiellä.
Villa Verden aamupala tarjoiltiin villan sisätilassa tai terassilla. Aamiainen koostui kahdesta valkoisesta sämpylästä, croissantista, josta löytyi makea hillotäyte, voi- ja marmeladinapeista sekä kahvista ja maidosta. Leikkeleet eivät sisältyneet Villa Verden aamiastarjottimelle.
Portaita Positanossa riittää! Minne vain suuntaakin – rannalle, kaupungille, supermarkettiin – ei voi välttyä kulkemasta ainakin osan matkaa portaita. Jos portaissa kulkeminen tuottaa hankaluuksia tai väsymys iskee kesken nousun, pikkubussi kulkee puolen tunnin välein alas rantaan ja ylös Postanon kaupunginosiin, Montepertusoon ja Nocelleen. Laskin rannalta villaan palatessani, että matkalla oli ainakin 365 porrasta! Mutta Positano ei kai olisi Positano ilman portaita.
”MERI SISÄLLÄNI” -KIRJOITUSKURSSI
ArsMondon kirjoituskurssi käynnistyi seuraavana aamuna saapumisestamme helsinkiläisen sanataide- ja kirjallisuusterapiaohjaaja Jenni Hurmerinnan johdolla. Tapasimme Positanon pienemmällä uimarannalla ja istuimme suojaisessa poukamassa, ison kiven äärellä tutustuen alkajaisiksi toisiimme.
Viisi päivää kestävällä kurssilla kirjoitimme paikasta riippuen aamupäivisin kolmisen tuntia. Kirjoituskurssin yhtenä kantavana ideana oli, että kurssi antaa tilaisuuden kehittää omaa itsetuntemusta ja kirjallista ilmaisua. Jenni antoi meille ”kotiläksyjä”, joita kirjoitimme päivittäisten tapaamisten jälkeen. Seuraavana aamuna purimme kirjoitustehtävät ja kaikki jakaminen oli vapaaehtoista. Meidän ryhmä löysi nopeasti yhteisen vireen ja kurssilla tapahtui paljon keskinäistä, luottamuksellista vuorovaikutusta. Iltapäivisin kurssiosuuden jälkeen oli vapaata aikaa, viettää omaa aikaa ja kirjoittaa Jennin antamia ”kotitehtäviä” tai tutustua lähiympäristöön, tehdä ostoksia tai nauttia auringosta ja merestä rannalla.
RAVELLO
ArsMondon kirjoituskurssiin sisältyy myös retkiä ja toisena päivänä suuntasimme yhteiskuljetuksella Ravelloon, Villa Cimbronen puutarhaan. Matka Positanosta kestää noin 45 minuuttia.
1100-luvulta peräisin olevasta englantilaistyylisestä puutarhasta avautuu henkeäsalpaavat näkymät Amalfin rannikolle. Tästä näkymästä inspiroituivat aikoinaan myös kirjailija Virginia Woolf, runoilija ja näytelmäkirjailija T.S. Eliot, kirjailija D.H. Lawrence sekä näyttelijä Greta Garbo.
Paluumatka Ravellosta Amalfille oli hikinen kokemus. Jouduimme odottamaan bussia Ravellossa tunnin, ja jono oli pitkä, kun bussi vihdoin saapui pysäkille. Useammalla penkillä istui kahden sijasta kolme matkustajaa ja keskikäytävä oli tupaten täynnä seisovia matkustajia. Tunnelma oli tiivis ja helpotus suunnaton, kun reilun puolen tunnin kuluttua purkauduimme bussista Amalfin satamassa vaatteet märkinä.
Päätin, että kiintiöni bussilla matkustamisesta oli siltä päivältä täynnä ja valitsin lauttamatkan Positanoon. Päätös osoittautui parhaaksi mahdolliseksi. Merimatka oli miellyttävä hikisen bussimatkan jälken, tunsin itseni onnelliseksi ja vapaaksi, kun tuuli tuiversi hiuksissa ja sain mahdollisuuden ihailla Amalfin rannikon maisemia mereltä käsin.
Kun lautta rantautui puolen tunnin kuluttua Positanon isomman uimarannan venelaituriin, oli edessä vielä portaiden nousu rannalta villalle ja yöpymispaikan vaihto. Väsyneenä päivän päätteeksi raahasin matkalaukkuni uuden yöpymispaikkani alimpaan kerrokseen, 76 porrasta lisää sille päivälle.
Suihkun jälkeen tunsin oloni virkistyneeksi ja poikkesin vielä läheiseen trattoriaan päivälliselle. Tilasin listalta grillattua tonnikalaa kirsikkatomaateilla ja balsamicolla sekä sitruunalla maustettua pinaattia lisäkkeeksi. Herkullista! Päivällisen ja pitkän päivän jälkeen olinkin ihan valmis untenmaille.
KÄVELYRETKI HAUTAUSMAALLE
Kolmantena päivänä suuntasimme kävellen Positanon hautausmaalle, joka sijaitsi ylhäällä rinteessä. Tiedustelin Hannalta, tuhkaavatko positanolaiset vainajansa, niin raskaalta tuntui ajatus arkun kantamisesta ylös hautaan. Hanna vastasi, ettei hän ole koskaan saanut paikallisilta suoraa vastausta tähän kysymykseen.
Poikkesimme myös paikallisessa supermarketissa, jossa saimme tilaisuuden maistella herkullisia juustoja ja oliiveja.
Kävelyretken jälkeen suuntasimme rantaravintolan terassille Positanon suuremmalle uimarannalle. Jatkoimme kirjoittamista aiheena minuus. Kirjoitin runon.
Osana ryhmää
kuitenkin irrallinen.
Mukana
kuitenkin yksin.
Vapaus, onni
kuin kauan kaivattu rakas
olisin tullut kotiin.
CAPRI
Sunnuntaiaamu valkeni pilvisenä ja tuulisena. Navakka tuuli pyöritti kuivuneita lehtiä terassin avonaisesta ovesta huoneeseeni. Nautin aamupalani sisällä aamiaishuoneessa, ikkunaruudussa vesipisaroita. Tänään olisi edessä retki Caprin saarelle.
Onneksi taivas selkeni, kun tapasimme kymmeneltä lauttalaiturilla. Laivamatka Positanosta Caprille kestää puolisen tuntia. Caprin satamasta jatkoimme avotaksin kyydissä Anacaprille Villa San Micheleen, jonka ruotsalainen kirjailija, lääkäri Axel Munthe rakennutti 1900-luvun alussa. Huvilan puutarha on valittu Italian kymmenen kauneimman joukkoon, eikä syyttä, puutarhan miljöö rakennuksineen ja istutuksineen on hyvin kaunis.
Tuntui sykähdyttävältä käyskennellä huvilan käytävillä ja kuvitella, kuinka Axel Munthe itse on elänyt näissä samoissa huoneissa, ja muistella hänen kirjoittamansa kirjan ”Huvila meren rannalla” tapahtumia, kun hän yksityiskohtaisesti kuvaa huvilan rakennusvaiheita. Huvilaan tutustumisen jälkeen siirryimme Café Casa Olivoon jatkamaan päivän kirjoitusharjoituksia.
Kolmetuntisen kirjoitustuokion jälkeen oli mahdollista palata Positanoon kello 15 lautalla tai viettää loppupäivä Caprilla, kunnes viimeinen lautta Positanoon lähtee satamasta kello 19. Halusimme jäädä, ja päätimme kävellä Anacaprilta alas satamaan. Vanhoja, epätasaisia kiviportaita pitkin on laskeuduttava varovasti, sillä portaat ovat hyvin jyrkät ja satama-alue avautuu portaita laskeuduttaessa suoraan alapuolelle.
Sunnitelmissa oli lähteä Anacaprin jälkeen veneretkelle Grotta Azzurran siniseen luolaan, mutta retket luolaan oli siltä päivältä peruttu kovan tuulen vuoksi. Päädyimme Caprin ostoskadulle ihastelemaan toinen toistaan hienoimpia merkkiliikkeitä ja nauttimaan maailman parasta italialaista jäätelöä.
KIRJOITUSKURSSIN VIIMEINEN PÄIVÄ
Tapasimme viimeisenä loma-aamuna Positanon pienemmällä uimarannalla, jossa tapasimme myös ensimmäisenä aamuna, ja näin kirjoituskurssimme ympyrä sulkeutui. Viikkoon mahtui paljon jakamista, itsetutkiskelua kirjoittamisen avulla ja hienoja retkiä yhdessä. Matkasta muodostui ikimuistoinen ja näihin tunnelmiin, valoon ja kauneuteen palaan mielessäni yhä uudelleen, kun Suomessa syyssade vihmoo ulkona ja on pimeys laskeutuu aina vain aikaisemmin ja kestää pitkään.
Illalla kokoonnuimme vielä positanolaisen trattorian terassille hyvän ruuan, viinin ja yhteisten kokemusten äärelle. Tunsin oloni haikeaksi, kun yhdentoista jälkeen kävelin takaisin villaan. Aamulla on edessä aikainen herätys, sillä SITA-bussi Bar Internazionalen edestä lähtee seitsemältä kotimatkalle, mutta minusta tuntuu vahvasti siltä, että jonain päivänä vielä palaan Positanoon.
Tämä Hannalta viimeisenä iltana saamamme tarina kiteyttää onnistuneesti viikon mittaisen kirjoituskurssimme tunnelmia Positanosta. Tarinan on kirjoittanut Antti Huttunen (Yle).
”Sinun tarinasi.
Tämä on tarina sinulle. Anna hyvän kiertää ja jaa eteenpäin.
Kuuntele. Kuuletko?
Sinua odotetaan. Koko maailma ja kaikki sen pienet ihmeet odottavat, että löytäisit ne.
Edessä on niin paljon uutta ja vierasta, että moni kavahtaa pienuuttaan ja pelkää.
Ei kannata pelätä tai jää hyvä elämä elämättä. Pidä silmäsi auki niin olet vapaa näkemään kaiken.
Mielikuvituksen voima tekee meistä rajattomia.
Toiset uskovat omistavansa, jotain, jotkut paljonkin. Mutta maailma, se kuuluu elämänhaluisille. Ja tulevaisuus – se kuuluu niille, jotka uskovat unelmiensa kauneuteen. Eikä kauneudesta voi saada kyllikseen. Ahmi siis elämää, sillä siinä kohtuus on ehdottomasti liian vähän.
Kävele vierasta reittiä töihin. Hymyile tuntemattomille. Soita vanhalle ystävälle. Laula. Tanssi. Kysy, mitä naapurillesi kuuluu. Usko unelmiisi. Tartu hetkeen ja ole läsnä siellä missä olet. Anna anteeksi. Anna elämälle mahdollisuus. Anna suukko. Anna syitä iloon – niillekin, jotka eivät sitä mielestäsi ansaitse. Muista, että heikot ovat julmia, ja lempeyttä voi odottaa vain voimakkailta. Ja muista, että kyllä sinussa voimaa piisaa. Aina et ehkä tiedä, oletko onnellinen vai surullinen, tai kumpaa edes pitäisi olla.
Pysähdy ajattelemaan, mutta pysähdy vain ajatellaksesi. Et koskaan saa taltutettua hevosta, jos jäät aidalle istumaan. Naura elämälle. Naura vastoinkäymisille. Naura itsellesi ennen kuin muut ehtivät.
Lähde matkaan ja etsi polku, jotta voit kulkea sen sivussa. Etsi joku, josta pitää kiinni. Etsi joku, joka kuuntelee. Haluaa ymmärtää ja haluaa kuunnella. Jos etsit vain yhtä asiaa, ja se jää ainoaksi, jonka ikinä löydät. Etsi tarinasi. Sinun tarinasi.”
tarjabirgitta 