Skip to content

CIAO ITALI E POSITANO!

Vuorotteluvapaani alkajaisiksi matkustin kirjoituskurssille Positanoon, Amalfin rannikolle. Luovaa kirjoittamista ja kirjallisuusterapiaa yhdistävä kurssi kuuluu Hanna Laakson vetämän ArsMondon kurssivalikoimaan. Tälle ensimmäistä kertaa järjestettävälle kurssille oli ilmoittautunut minun lisäkseni seitsemän suomalaista.

Lensin Helsingistä Lufthansan lennolla Müncheniin, jossa koneen vaihto ja jatkolento Napoliin. Napolin lentokentältä pääsee bussilla Sorrentoon, bussilippu maksaa 10 euroa ja matka kestää liikenteestä riippuen noin 1,5 tuntia. Sorrentossa vaihto SITA-bussiin, joka ajaa noin tunnissa Positanoon. Bussilippu 1,80 euroa.

Viimeinen etappi Positanoon johtavaa serpentiinitietä oli jännitystä tulvillaan. Bussikuski ajoi kovaa ja jyrkissä kaarteissa tööttäili mahdollisille vastaantulijoille. Puristin kädet hikisinä edessä olevan penkin selkänojaa ja olin varma, että putoamme kaarteessa jyrkänteeltä alas. Helpotus oli käsin kosketeltava, kun vihdoin jäin pois Bar Internazionalen edessä olevalla bussipysäkillä. Oppaamme Hanna, joka oli pysäkillä vastassa, vakuutti, että bussikuskit ovat taitavia ajajia. Pakko luottaa tähän, mikäli aion viikon kuluttua uskaltautua samalla bussikyydillä kotimatkalle.

IMG_8881
Bar Internazionale. Baari, jossa voit aistia aidon positanolaisen tunnelman, piipahtaa cappucinolle aamulla tai nauttia aperitiivin illalla. Täältä löytyy kaikki tarpeellinen, myös bussiliput SITA-busseihin.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Amalfin rannikon serpentiinitie on myös fillaristien suosiossa.

Positanossa on elokuussa lomasesonki kiihkeimmillään ja kaikki hotellit sekä villat täynnä, joten jouduin vaihtamaan yöpymispaikkaa kesken loman. Vietin kaksi yötä Villa Palumbossa ja neljä yötä Villa Verdessä, joka onnekseni sijaitsee aivan Villa Palumblon vieressä. Tämä siksi, että matkalaukun raahaaminen helteessä ja Positanon lukuisissa portaissa ei ole aivan yksinkertainen juttu. Totesinkin perille saavuttuani, että seuraavalla kerralla Positanoon matkustaessani otan matkalaukun sijasta rinkan mukaani.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viihtyisä loma koostuu pienistä, oleellisista asioista. Koska yövyin kahdessa paikassa, sain tilaisuuden vertailla näiden kahden villan eroja. Villa Palumbo veti vertailussa pidemmän korren. Huoneeni oli pieni, mutta viihtyisä, ja terassilta avautui kaunis näkymä alas laaksoon sekä kaupungille.

IMG_7689
Huoneeni Villa Palumbossa.
IMG_7688
Maisema parvekkeelta.

Vastaavasti Villa Verden huone oli kookkaampi, mutta kolkompi ja huoneesta avautuvasta maisemasta ei voinut puhua, sillä terassille johtavilla ovilla oli vastapäinen seinä vastassa. Villa Palumbossa on ilmainen, langaton internetyhteys myös huoneessa, kun taas Villa Verdessä yhteys toimii ainoastaan vastaanotossa ja aamiaishuoneessa. Onneksi molemmista huoneista löytyy ilmastointi.

Villa Palumbossa ystävällinen vanha herra toi minulle aamiaistarjottimen villan terassille. Tarjolla oli cappuccinoa, appelsiinimehua, muroja, maitoa, leikkeleitä sekä sämpylöitä, paahtoleipää, herkullinen voicroissant, voinappi ja valikoima marmeladeja. Villa Palumbon aamiainen on mahdollista nauttia myös villan sisätiloissa tai vaikkapa omalla parvekkeella, mutta koska lomailin yksin, halusin nauttia aamiaiseni villan terassilla ja katsella upeita maisemia ja seurata aamuliikennettä villan ohi kulkevalla tiellä.

Villa Verden aamupala tarjoiltiin villan sisätilassa tai terassilla. Aamiainen koostui kahdesta valkoisesta sämpylästä, croissantista, josta löytyi makea hillotäyte, voi- ja marmeladinapeista sekä kahvista ja maidosta. Leikkeleet eivät sisältyneet Villa Verden aamiastarjottimelle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
IMG_7865
Aamiainen Villa Palumbon terassilla.

Portaita Positanossa riittää! Minne vain suuntaakin – rannalle, kaupungille, supermarkettiin –  ei voi välttyä kulkemasta ainakin osan matkaa portaita. Jos portaissa kulkeminen tuottaa hankaluuksia tai väsymys iskee kesken nousun, pikkubussi kulkee puolen tunnin välein alas rantaan ja ylös Postanon kaupunginosiin, Montepertusoon ja Nocelleen. Laskin rannalta villaan palatessani, että matkalla oli ainakin 365 porrasta! Mutta Positano ei kai olisi Positano ilman portaita.

IMG_8735.JPG

”MERI SISÄLLÄNI” -KIRJOITUSKURSSI

ArsMondon kirjoituskurssi käynnistyi seuraavana aamuna saapumisestamme helsinkiläisen sanataide- ja kirjallisuusterapiaohjaaja Jenni Hurmerinnan johdolla. Tapasimme Positanon pienemmällä uimarannalla ja istuimme suojaisessa poukamassa, ison kiven äärellä tutustuen alkajaisiksi toisiimme.

IMG_7894
Positanon pieni uimaranta, Splaggia/Beach Fornillo kylpee aamuauringossa.
IMG_7896
Jenni Hurmerinta ohjaa ArsMondon kirjoituskurssilaisia Positanon pienellä uimarannalla.

Viisi päivää kestävällä kurssilla kirjoitimme paikasta riippuen aamupäivisin kolmisen tuntia. Kirjoituskurssin yhtenä kantavana ideana oli, että kurssi antaa tilaisuuden kehittää omaa itsetuntemusta ja kirjallista ilmaisua. Jenni antoi meille ”kotiläksyjä”, joita kirjoitimme päivittäisten tapaamisten jälkeen. Seuraavana aamuna purimme kirjoitustehtävät ja kaikki jakaminen oli vapaaehtoista. Meidän ryhmä löysi nopeasti yhteisen vireen ja kurssilla tapahtui paljon keskinäistä, luottamuksellista vuorovaikutusta. Iltapäivisin kurssiosuuden jälkeen oli vapaata aikaa, viettää omaa aikaa  ja kirjoittaa Jennin antamia ”kotitehtäviä” tai tutustua lähiympäristöön, tehdä ostoksia tai nauttia auringosta ja merestä rannalla.

IMG_8801
Lounas grillatuista kasviksista ja mozzarellasta Spiaggio/Beach Fornillon rantaravintolassa.

RAVELLO

ArsMondon kirjoituskurssiin sisältyy myös retkiä ja toisena päivänä suuntasimme yhteiskuljetuksella Ravelloon, Villa Cimbronen puutarhaan. Matka Positanosta kestää noin 45 minuuttia.

1100-luvulta peräisin olevasta englantilaistyylisestä puutarhasta avautuu henkeäsalpaavat näkymät Amalfin rannikolle. Tästä näkymästä inspiroituivat aikoinaan myös kirjailija Virginia Woolf, runoilija ja näytelmäkirjailija T.S. Eliot, kirjailija D.H. Lawrence sekä näyttelijä Greta Garbo.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Paluumatka Ravellosta Amalfille oli hikinen kokemus. Jouduimme odottamaan bussia Ravellossa tunnin, ja jono oli pitkä, kun bussi vihdoin saapui pysäkille. Useammalla penkillä istui kahden sijasta kolme matkustajaa ja keskikäytävä oli tupaten täynnä seisovia matkustajia. Tunnelma oli tiivis ja helpotus suunnaton, kun reilun puolen tunnin kuluttua purkauduimme bussista Amalfin satamassa vaatteet märkinä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tunnelmaa Amalfin satama-alueelta.

Päätin, että kiintiöni bussilla matkustamisesta oli siltä päivältä täynnä ja valitsin lauttamatkan Positanoon. Päätös osoittautui parhaaksi mahdolliseksi. Merimatka oli miellyttävä hikisen bussimatkan jälken, tunsin itseni onnelliseksi ja vapaaksi, kun tuuli tuiversi hiuksissa ja sain mahdollisuuden ihailla Amalfin rannikon maisemia mereltä käsin.

Kun lautta rantautui puolen tunnin kuluttua Positanon isomman uimarannan venelaituriin, oli edessä vielä portaiden nousu rannalta villalle ja yöpymispaikan vaihto. Väsyneenä päivän päätteeksi raahasin matkalaukkuni uuden yöpymispaikkani alimpaan kerrokseen, 76 porrasta lisää sille päivälle.

Suihkun jälkeen tunsin oloni virkistyneeksi ja poikkesin vielä läheiseen trattoriaan päivälliselle. Tilasin listalta grillattua tonnikalaa kirsikkatomaateilla ja balsamicolla sekä sitruunalla maustettua pinaattia lisäkkeeksi. Herkullista! Päivällisen ja pitkän päivän jälkeen olinkin ihan valmis untenmaille.

IMG_8122.JPG

KÄVELYRETKI HAUTAUSMAALLE

Kolmantena päivänä suuntasimme kävellen Positanon hautausmaalle, joka sijaitsi ylhäällä rinteessä. Tiedustelin Hannalta, tuhkaavatko positanolaiset vainajansa, niin raskaalta tuntui ajatus arkun kantamisesta ylös hautaan. Hanna vastasi, ettei hän ole koskaan saanut paikallisilta suoraa vastausta tähän kysymykseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Poikkesimme myös paikallisessa supermarketissa, jossa saimme tilaisuuden maistella herkullisia juustoja ja oliiveja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kävelyretken jälkeen suuntasimme rantaravintolan terassille Positanon suuremmalle uimarannalle. Jatkoimme kirjoittamista aiheena minuus. Kirjoitin runon.

Osana ryhmää
kuitenkin irrallinen.
Mukana
kuitenkin yksin.
Vapaus, onni

kuin kauan kaivattu rakas
olisin tullut kotiin.

CAPRI

Sunnuntaiaamu valkeni pilvisenä ja tuulisena. Navakka tuuli pyöritti kuivuneita lehtiä  terassin avonaisesta ovesta huoneeseeni. Nautin aamupalani sisällä aamiaishuoneessa, ikkunaruudussa vesipisaroita. Tänään olisi edessä retki Caprin saarelle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Onneksi taivas selkeni, kun tapasimme kymmeneltä lauttalaiturilla. Laivamatka Positanosta Caprille kestää puolisen tuntia. Caprin satamasta jatkoimme avotaksin kyydissä Anacaprille Villa San Micheleen, jonka ruotsalainen kirjailija, lääkäri Axel Munthe rakennutti 1900-luvun alussa. Huvilan puutarha on valittu Italian kymmenen kauneimman joukkoon, eikä syyttä, puutarhan miljöö rakennuksineen ja istutuksineen on hyvin kaunis.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Caprin satama-alue.

Tuntui sykähdyttävältä käyskennellä huvilan käytävillä ja kuvitella, kuinka Axel Munthe itse on elänyt näissä samoissa huoneissa, ja muistella hänen kirjoittamansa kirjan ”Huvila meren rannalla” tapahtumia, kun hän yksityiskohtaisesti kuvaa huvilan rakennusvaiheita. Huvilaan tutustumisen jälkeen siirryimme Café Casa Olivoon jatkamaan päivän kirjoitusharjoituksia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Sfinksi vartioi maisemaa. Munthe kertoo nähneensä patsaan ensin unessaan ja löytäneensä sen myöhemmin Calabriasta, Etelä-Italiasta.

Kolmetuntisen kirjoitustuokion jälkeen oli mahdollista palata Positanoon kello 15 lautalla tai viettää loppupäivä Caprilla, kunnes viimeinen lautta Positanoon lähtee satamasta kello 19. Halusimme jäädä, ja päätimme kävellä Anacaprilta alas satamaan. Vanhoja, epätasaisia kiviportaita pitkin on laskeuduttava varovasti, sillä portaat ovat hyvin jyrkät ja satama-alue avautuu portaita laskeuduttaessa suoraan alapuolelle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sunnitelmissa oli lähteä Anacaprin jälkeen veneretkelle Grotta Azzurran siniseen luolaan, mutta retket luolaan oli siltä päivältä peruttu kovan tuulen vuoksi. Päädyimme Caprin ostoskadulle ihastelemaan toinen toistaan hienoimpia merkkiliikkeitä ja nauttimaan maailman parasta italialaista jäätelöä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

KIRJOITUSKURSSIN VIIMEINEN PÄIVÄ

Tapasimme viimeisenä loma-aamuna Positanon pienemmällä uimarannalla, jossa tapasimme myös ensimmäisenä aamuna, ja näin kirjoituskurssimme ympyrä sulkeutui. Viikkoon mahtui paljon jakamista, itsetutkiskelua kirjoittamisen avulla ja hienoja retkiä yhdessä. Matkasta muodostui ikimuistoinen ja näihin tunnelmiin, valoon ja kauneuteen palaan mielessäni yhä uudelleen, kun Suomessa syyssade vihmoo ulkona ja on pimeys laskeutuu aina vain aikaisemmin ja kestää pitkään.

IMG_8938

Illalla kokoonnuimme vielä positanolaisen trattorian terassille hyvän ruuan, viinin ja yhteisten kokemusten äärelle. Tunsin oloni haikeaksi, kun yhdentoista jälkeen kävelin takaisin villaan. Aamulla on edessä aikainen herätys, sillä SITA-bussi Bar Internazionalen edestä lähtee seitsemältä kotimatkalle, mutta minusta tuntuu vahvasti siltä, että jonain päivänä vielä palaan Positanoon.

IMG_8870
Trattorian limoncellokakku oli herkullinen päätös viikon mittaiselle kirjoituskurssille Positanossa. Ah, niin syntisen hyvää!

Tämä Hannalta viimeisenä iltana saamamme tarina kiteyttää onnistuneesti viikon mittaisen kirjoituskurssimme tunnelmia Positanosta. Tarinan on kirjoittanut Antti Huttunen (Yle).

”Sinun tarinasi.
Tämä on tarina sinulle. Anna hyvän kiertää ja jaa eteenpäin.
Kuuntele. Kuuletko?
Sinua odotetaan. Koko maailma ja kaikki sen pienet ihmeet odottavat, että löytäisit ne.
Edessä on niin paljon uutta ja vierasta, että moni kavahtaa pienuuttaan ja pelkää.
Ei kannata pelätä tai jää hyvä elämä elämättä. Pidä silmäsi auki niin olet vapaa näkemään kaiken.
Mielikuvituksen voima tekee meistä rajattomia.
Toiset uskovat omistavansa, jotain, jotkut paljonkin. Mutta maailma, se kuuluu elämänhaluisille. Ja tulevaisuus – se kuuluu niille, jotka uskovat unelmiensa kauneuteen. Eikä kauneudesta voi saada kyllikseen. Ahmi siis elämää, sillä siinä kohtuus on ehdottomasti liian vähän.
Kävele vierasta reittiä töihin. Hymyile tuntemattomille. Soita vanhalle ystävälle. Laula. Tanssi. Kysy, mitä naapurillesi kuuluu. Usko unelmiisi. Tartu hetkeen ja ole läsnä siellä missä olet. Anna anteeksi. Anna elämälle mahdollisuus. Anna suukko. Anna syitä iloon – niillekin, jotka eivät sitä mielestäsi ansaitse. Muista, että heikot ovat julmia, ja lempeyttä voi odottaa vain voimakkailta. Ja muista, että kyllä sinussa voimaa piisaa. Aina et ehkä tiedä, oletko onnellinen vai surullinen, tai kumpaa edes pitäisi olla.
Pysähdy ajattelemaan, mutta pysähdy vain ajatellaksesi. Et koskaan saa taltutettua hevosta, jos jäät aidalle istumaan. Naura elämälle. Naura vastoinkäymisille. Naura itsellesi ennen kuin muut ehtivät.
Lähde matkaan ja etsi polku, jotta voit kulkea sen sivussa. Etsi joku, josta pitää kiinni. Etsi joku, joka kuuntelee. Haluaa ymmärtää ja haluaa kuunnella. Jos etsit vain yhtä asiaa, ja se jää ainoaksi, jonka ikinä löydät. Etsi tarinasi. Sinun tarinasi.”

 

Save

Save

Save

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: