Espoo Ciné starttasi tänä vuonna 27. kerran. Ensi vuonna elokuvafestivaali järjestetäänkin jo keväällä, toukokuun alussa. Hyvä niin, koska Rakkautta & Anarkiaa ja Espoo Ciné -festivaalit ovat sijoittuneet peräkkäin ja aina on tuntunut, että nämä tapahtumat seuraavat liian nopeasti toisiaan.
Kymmenpäiväisessä Espoo Cinéssä oli mahdollista nähdä lähes sata leffaa, ja joka kerta sama juttu – vaikea valita, mitä haluaisi katsoa! Tänä vuonna haarukoin valikoimasta itselleni seitsemän leffaa. (kuvat Espoo Ciné)
GENIUS
Ensimmäisenä listallani oli brittiläisen ohjaajan Michael GrandagenGenius, joka kertoo kirjailija Thomas Wolfen (Jude Law) ja Scribner’s kustantamon kustannustoimittajan (Colin Firth) tiiviistä yhteistyöstä sekä miesten välisestä ystävyydestä, josta myös Wolfen naisystävä (Nicole Kidman) kokee voimakasta mustasukkaisuutta.
Genius on elokuva rakkaudesta kirjallisuuteen. Taustalla toimii kustannustoimittaja, joka pitää lankoja käsissä, kun Wolfe suoltaa massiivisia tekstikasoja kustantamoon. Hieno elokuva ja veikkaanpa, että tämä nähdään jossakin vaiheessa myös Finnkinon valkokankaalla.
THE ONES BELOW – ALAKERTALAISET
Tämä englantilaisen David Farrin esikoisohjaama elokuva Alakertalaiset oli pakko nähdä, olihan mukana myös suomalainen Laura Birn.
Elokuva kertoo lontoolaisessa pienkerrostalossa asuvasta kahdesta pariskunnasta, jotka molemmat odottavat vauvaa. Ikävän onnettomuuden vuoksi alakerran nainen, Laura Birn, menettää vauvansa. Kun yläkerran pariskunnan vauva syntyy, alkaa tapahtumasarja, jossa naapureiden keskinäiset suhteet kärjistyvät entisestään.
Elokuva nähdään Finnkinon teattereissa 2.9. alkaen. Kannattaa käydä katsomassa. Birn tekee hienon roolityön viileänä, vaaleana alakerran naisena.
LONG STORY SHORT
Tanskalaisen ohjaajan May el-Toukhyn ensimmäinen pitkä romanttinen komedia Long Story Short kertoo nelikymppisistä ystävyksistä, jotka tapaavat toisiaan juhlien merkeissä. Elokuvaan mahtuu koko elämän tunneskaala iloineen, suruineen, eroineen ja riitoineen.
Kiva, realistinen elokuva. Elokuvasta poistuu iloisella mielellä. Tanskalaiset leffat vain ovat niin hyviä, joten kannattaa katsoa, jos tanskalaisista tykkää.
VAKAVA LEIKKI
Ruotsalaisen Pernilla Augustin romanttinen draama Vakava leikki kertoo rakkaudesta, aviorikoksesta ja elämänvalinnoista.
Elokuvan tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun alkupuolelle, jolloin nuoret Arvid (Sverrir Gudnason) ja Lydia (Karin Franz Körlof) rakastuvat. Nuorten tiet johtavat kuitenkin erilleen ja molemmat päätyvät tahoillaan naimisiin. Mutta niin kai se menee, ettei ensimmäistä rakkautta koskaan unohda ja kun pari kohtaa toisensa myöhemmin uudelleen, on edessä valintojen aika. Romanttinen elokuva täynnä vahvoja tunteita.
PALAA LUOKSENI VIELÄ
Italialaisen Piero Messin ensimmäinen pitkä elokuva Palaa luokseni vielä kertoo äidistä (Juliette Binoche), joka menettää poikansa tapaturmaisesti. Pojan tyttöystävä ilmoittaa tulostaan, mutta koska hän ei saa poikaa kiinni, hän soittaa äidille. Äiti kutsuu tyttöystävän taloonsa kertomatta, että poika on kuollut.
Tämä elokuva oli suosikkini! Binoche on jälleen kerran loistava ja välittää onnistuneesti katsojalle äidin menetyksen ja surun tunneskaalan. Elokuva on myös visuaalisesti hyvin kaunis. Yhtenä mieleenpainuvimmista kohtaus, jossa myös talo vaikuttaa surullisen sulkeutuneelta ja pihalla tuuli kuljettaa pinkkiä uimapatjaa.
MACADAM STORIES
Ranskalaisen Samuel Benchetritin ohjaama Macadam Stories oli valitsemistani elokuvista humoristisin. Elokuvassa on kolme tarinaa, jossa kaksi toisilleen ennestään tuntematonta ihmistä kohtaa.
Jo elokuvan alku, jossa pariisilaisen lähiön kerrostaloasukkaat ovat kokoontuneet äänestämään talon hissin korjauksesta, lupaa hyvää. Sternkowitz (Gustave Kevern) asuu talon ensimmäisessä kerroksessa eikä halua osallistua hissin korjauskustannuksiin, koska hän ei koskaan käytä hissiä. Muut suostuvat ehdolla, ettei Sternkowitz jatkossakaan käytä hissiä. Sattumien kautta Sternkowitz joutuu pyörätuoliin ja tarvitseekin hissiä liikkumiseen, muttei uskalla käyttää hissiä päiväsaikaan vaan liikkuu sillä öisin päästäkseen ulos ostamaan ruokaa. Tällaisella yöllisellä ruuanhakumatkalla Sternkowitz tapaa yöhoitajan (Valeria Bruni-Tedeschi), johon hän rakastuu.
Toisessa tarinassa yksinasuva teini-ikäinen (Jules Benchetrit) tutustuu käytävän vastakkaiselle puolelle muuttavaan entiseen tähtinäyttelijään (Isabelle Huppert) ja yrittää auttaa tätä saamaan vielä kerran elokuvaroolin.
Kolmannessa tarinassa amerikkalainen astronautti putoaa taivaalta kerrostalon katolle ja soittaa vanhan rouva Hamidan (Tassadit Mandi) ovikelloa, jonka hoiviin hän myös pääsee muutamaksi päiväksi. Tästä alkaa kahden erilaisen ihmisen haparoiva ystävyys ilman yhteistä kieltä.
Mukavan letkeä elokuva erilaisista tarinoista, mutta veikkaanpa, ettei tätä elokuvaa tulla näkemään Finnkinon ohjelmistossa, mikä on kyllä harmi!
BRIDE
Espanjalaisen ohjaajan Paula Ortiz Álvarezin elokuva Bride oli täynnä tunteiden paloa. Elokuvassa koetaan sekä rakkautta, että vihaa, joka kumpuaa kaukaa menneisyydestä.
Elokuvan keskiössä ovat naiset. Nuori morsian (Inma Cuesta)lupautuu naimisiin lapsuudenystävänsä kanssa, jota hän ei kuitenkaan rakasta. Myös tuleva anoppi vastustaa liittoa. Morsiamen rakkaus roihuaa miehelle, joka on naimisissa morsiamen serkun kanssa. Rakkaus on molemmin puolista ja tunteet pääsevät valloilleen hääiltana, kun morsian karkaa rakastamansa miehen matkaan.
Elokuva perustuu Federico García Lorcan 1900-luvun espanjalaisnäytelmään Veren häät, joka on yksi hienoimpia rakkaustragedioita. Tässäkin elokuvassa nähdään myös paljon visuaalista kauneutta, jonka keinoin kuvataan espanjalaista kylää ja sukujen välistä tunneristiriitaa. Saa nähdä, löytyykö elokuva jossakin vaiheessa Finnkinon tulevasta ohjelmistosta.
Tässä tämän vuotinen Espoo Cinén elokuvasatoni. Huomaan, että suurin osa on hyvin tunnepitoisia elokuvia. Mutta nehän ne koskettaa – ihmissuhteet ja ihmisten väliset ristiriidat rakkautta unohtamatta.
Kirjoittanut 
tarjabirgitta 