Kirjoittanut 20 päivää jäljellä… Huh, vähiin käy! Entä millaisilla adjektiiveilla kuvaisin tunnelmiani lähestyvästä työhönpaluusta? Sekava, mietteliäs, odottava, empivä, hieman alakuloinen. Siinä päälimmäiset.
Puolen vuoden sapattivapaa on pian tapissa ja jos töihinpaluu tuntuu tältä, miltä se tuntuisi vuoden tauon jälkeen! Sen pituista vuorotteluvapaata meille ei enää suoda, kiitos Sipilän hallituksen. Siksi minullekin tuli kiire – tauolle – ennen kuin hallitus lakkauttaa koko vuorotteluvapaan. Sen vielä ymmärrän, että ehtoja kiristetään, mutta ajan lyhentämisessä ei ole järkeä. Vuorotteluvapaa mahdollistaa työttömän työnhakijan työllistymisen ja varsinkin nuorille se antaa hyvän mahdollisuuden päästä kiinni työelämään ja hankkia työkokemusta. Vastaavasti viiskymppinen, kuten minä, saa tilaisuuden vetää hieman henkeä ja miettiä, mitä sitä vielä haluaisi elämässään tehdä. Eläkeikään on aikaa ja sekin tuntuu karkaavan vuosi vuodelta kauemmas. Tähän päälle vielä työajan pidennykset. JaksaaJaksaa…
Kuten uuden vuoden postauksessani kirjoitin, vuorotteluvapaa on ollut yksi parhaista päätöksistä ja ajanjaksoista elämässäni. Vapaan alettua ilmoitin kotona, että aion keskittyä vain ja ainoastaan itseeni, ja näin olen myös tehnyt. Kenties itsekästä, mutta tätä minä tarvitsin. Lisäksi tämä on ollut ensimmäinen oma vapaani, ei äitiys- tai perhevapaa.
Kokea aamuja, kun voi virua sängyssä koira kainalossa, lukea kirjaa, kuunnella talon hiljaisuutta..
Halusin matkustella, opiskella, hankkia uusia kokemuksia ja elämyksiä. Halusin myös tietoisesti hidastaa. Kokea aamuja, kun voi virua sängyssä koira kainalossa, lukea kirjaa, kuunnella talon hiljaisuutta, kun muu perhe on lähtenyt töihin tai opiskelemaan. Halusin istua aamupalalla, vailla kiirettä, kelloon vilkuilematta, syventyä sanomalehteen tai kirjaan, kuunnella takkatulen huminaa. Halusin aloittaa joogan ja tavata uusia ihmisiä. Tätä kaikkea olen saanut ja paljon muuta, enemmän kuin osasin etukäteen kuvitella.
Ulkona on pakkasta 18 astetta. On onni olla kotona tänään, pakkaspäivänä, käpertyä sohvannurkkaan peiton alle, koira jaloissa lämmittämässä, uppoutua hyvään kirjaan tai elokuvaan. Näihin tunnelmiin tulen palaamaan, kun olen jälleen työelämässä ja omaa aikaa on vähemmän. Eräs asia on ja pysyy – aamujooga. Se tekee hyvää keholle ja antaa extrabuustia päivään. Ja hei, ei tämä vielä ole ohitse, vielä on 20 päivää jäljellä!
Blogi jatkaa Sivuraiteella. Aiheiden sisältö ehkä hieman muuttuu, mutta täältä minut löytää jatkossakin.
tarjabirgitta 