Nyt, kun olen seitsemän kuukauden tauon jälkeen ajanut seitsemänä aamuna ja iltana viidentoista kilometrin työmatkan töihin ja kotiin, huomaan kyseenalaistavani yhteiskunnan parkkiintuneet tavat, joita kuuliaisesti täällä noudatamme. Olen ratin takana, ruuhkassa istuessani pohtinut suomalaista yhteiskuntaa ja tapaa, jolla nämä yhteiskunnan rattaat pidetään pyörimässä. Päässäni pyörii lukematon määrä avoimia kysymyksiä. Miksi kaikilla alkaa työpäivä samaan aikaan? Miksi istumme kuuliaisesti aamu- ja iltaruuhkassa, matelemme autoletkassa töihin ja kotiin? Millä motivoin itseni kuluttamaan kallisarvoista aikaani liikenteessä tunnista kahteen, jopa kolmeen päivässä? Autossa tai julkisissa viikosta, kuukaudesta, vuodesta toiseen. Samaa rataa. Onko pakko?
Huomaan kapinoivani normeja ja sääntöjä vastaan. Pimeät aamut tuntuvat tahmeilta, suorastaan pakkopullalta. En meinaa käynnistyä, vaikka sarastusvalo aamukuudelta herättelee, vaikka aloitan päiväni joogalla, vaikka juon mukillisen kahvia herättyäni. Kuinka pitkä aika kuluu, että sisäinen kelloni sopeutuu taas tähän yhteiskunnan rattaaseen, että lakkaan kyseenalaistamasta, kapinoimasta, purnaamasta?
Missä ja milloin syntyi päätös, että työpäivä pitää aloittaa kello kahdeksan ja yhdeksän välillä ja päättää kello 16 jälkeen?
Entäpä jos kääntäisikin kaiken ylösalaisin ja päättäisi, että töihin voi mennä juuri siihen aikaan, kun se parhaiten omaan rytmiin sopii? Valtaosa meistä työskentelee toimistoissa kahdeksasta neljään. Onko kaikkien pakko olla työpöytänsä ääressä yhdeksään mennessä? Osa meistä haluaa herätä aikaisin ja mennä aikaisin töihin päästäkseen illalla ajoissa kotiin. Suotakoon se heille. Osa haluaisi nukkua aamulla pidempään, aloittaa päivänsä rauhallisemmin ja mennä vaikkapa kymmeneksi töihin. Lakkaisiko yhteiskunnan rattaat pyörimästä? Tulisiko meistä tehottomia, jopa laiskoja? En usko.
En usko, että olisimme ”vähemmän tuottavia”, vaikka päivänsä aloittaisi omaan rytmiin paremmin sopivalla aikataululla. Löysätään liekaa. Uskon, että pitkässä juoksussa pääsemme tuottavampaan lopputulokseen ja motivaatio pysyy korkeammalla, kun voimme itse päättää, missä rytmissä ja mihin aikaan haluamme työmme suorittaa.
1 kommentti