Kirjoittanut Viime kerralla purnasin Sivuraiteella aamu- ja iltaruuhkista sekä siitä, miksi ihmeessä meidän täytyy istua ruuhkissa samaan aikaan joka päivä. Myös Hesari käsitteli samaa aihetta ja Satu Pajuriutta kirjoitti, kuinka Helsingin ruuhkat ovat pahentuneet viime vuonna kolme prosenttia toissa vuoteen verrattuna. Ruuhkassa istuminen hidastaa autoilijan matkantekoa lähes puolella tunnilla ja vuoden aikana se tekee 102 tuntia ylimääräistä autossa istumista. Se on paljon se! Ruuhkien vähentämiseksi ehdotetaan liikennejärjestelmän tehokasta käyttöönottoa – samalla kun kehitetään autoliikennettä, kehitetään myös joukkoliikennettä sekä kävely- ja pyöräliikennettä. Jutussa ei tietenkään kyseenalaisteta sitä, miksi kaikkien täytyy istua ruuhkissa joka päivä samaan aikaan.
Omaa hermoani ruuhkassa istuminen kiristää aivan liikaa. Huomasin sadattelevani jokaista ”tupajumia” edessäni ja ärräpäitä sinkoili vähän jokaiselle autoilijalle. Hermoja säästääkseni kaivoin fillarin varastosta, pyysin miestä auttamaan nastarenkaiden vaihdossa ja päätin korvata auton fillarilla pari kolme kertaa viikossa. Kyllä helpotti! Se tunne, kun saa viilettää vapaana eikä tarvitse välittää ruuhkista tuon taivaallista! Kevät tulee kohisten ja aamun lisääntyvästä valosta pääsee nauttimaan parhaiten pyörän selässä. Pyörätiet ovat suht koht hyvässä kunnossa, vaikka sepeliä onkin taas kylvetty urakalla joka paikkaan. Vielä ei ole tullut rengasrikkoa, mutta normaalisti sen saa tuta kerran tai pari talvipyöräilyn aikana.
Omasta kokemuksesta voin siis suositella. Jos yhtään mietit vaihtoehtoa ruuhkille ja autossa istumiselle, suosittelen fillaria. Vastapainoksi työpäivän jälkeen lenkit on heitetty ja voi hyvillä mielin maata sohvalla ja katsoa Netflixiltä norjalaista Nobelia tai uppoutua vaikkapa Haruki Murakamin kirjoihin.
tarjabirgitta 