LUMOAVA AMSTERDAM

Kahden viikon Euroopan matkani starttasi Amsterdamista, jonne pysähdyin kolmeksi päiväksi ennen seuraavaa etappiani Pariisiin. Ihastuin Amsterdamiin ensi näkemältä. Lentokentältä pääsee junalla noin vartissa keskustaan ja junalippu maksaa 5,70 euroa. Centraal Stationin edestä voi jatkaa raitiovaunulla haluamaansa suuntaan. Ratikka-, metro- ja bussilippuja voi ostaa juna-asemaa vastapäätä olevasta GVB:n lipunmyyntipisteestä. Tunnin raitiovaunulippu maksaa 2,90 euroa, 24 tunnin lippu 7,50 ja 48 tunnin 12,50 euroa.

Vaikka onkin syyskuu, Amsterdamissa on lämmin. Saapuessani lämpötila oli +27 asteessa ja säätiedotus lupasi myös seuraaville päiville aurinkoa ja jopa +31 astetta, joka kuulemma on poikkeuksellista tähän aikaan vuodesta. Normaalisti syyskuussa sataa vettä ja lämpöasteet kieppuvat +20 asteen paikkeilla.

THE NEIGHBOUR’S MAGNOLIA HOTEL

Yövyn The Neighbour’s Magnolia -hotellissa, joka sijaitsee Willemsparkwegilla hyvien yhteyksien päässä esimerkiksi Museum Quarterista, josta löytyy muun muassa Rijksmuseum, Van Gogh Museum sekä nykytaiteen museo Stedeljik. Lähellä Stedeljikia, Van Baerlstraatin varrella, sijaitsee myös maailmankuulu Concertgebouw. Raitiovaunu 2 ajaa hotellin edestä museokorttelin kautta suoraan rautatieasemalle. Matka hotellilta rautatieasemalle kestää ruuhkasta riippuen noin puoli tuntia.

Hotellihuoneeni oli pieni, mutta viihtyisä. Hotellista löytyy ilmastointi yleisistä tiloista, mutta ainakaan omassa huoneessani sellaista ei ollut. Onneksi huoneessa oli kuitenkin tuuletin sekä avattava ikkuna, koska oleskeluni ajan kaupungissa riitti hellekelejä. Myös ilmainen wifi toimii kaikkialla hotellissa.

ENSIKONTAKTI KAUPUNKILAISIIN

Olen kadulla pysäytellyt muutamia kaupunkilaisia, tiedustellut paikkoja ja joka kerta saanut ystävällisiä neuvoja. Ensimmäisenä iltana tiedustelin hotellin respan Gustavolta, mihin minun kannattaisi mennä syömään. Gustavo suositteli Singel 101 -ravintolaa ja hän jopa soitti ravintolaan ilmoittaakseen, että olen tulossa syömään. Valitettavasti ravintola on maanantaisin suljettu, joten sovimme, että menen sinne sitten tiistai-iltana.

Menin Seafoodbariin erään kadulla tapaamani ystävällisen naisen suosituksesta, mutta ravintola oli pullollaan asiakkaita sekä ulkona terassilla että sisällä ja meteli tietysti sen mukainen. Odotin puoli tuntia baaritiskillä kivennäisveteni kanssa saadakseni pöydän, siinä kuitenkaan onnistumatta, joten päätin vaihtaa paikkaa. Nälkäisenä ja turhautuneena maksoin veden ja suuntasin takaisin kaupungille. Kiertelin aikani, kunnes saavuin italialaisen Pianeta Terran eteen ja jonne päätin mennä syömään.

Tilasin päivän kalaa sekä lasillisen valkoviiniä. Ruokaa odotellessani viereisestä pöydästä kolme paikallista tiedusteli ystävällisesti, haluaisinko liittyä heidän seuraansa, koska näytin olevani yksin. Otin kutsun iloisesti yllättyneenä vastaan ja näin tutustuin Miellaan, Anjaan ja Bazieliin. Heiltä sain myös hyviä vinkkejä, mitä minun kannattaa nähdä ja kokea Amsterdamissa.

Pianeta Terran ilmapiiri on mukavan rento, ruoka herkullista ja henkilökunta erittäin ystävällistä, joten tätä paikkaa voi mielihyvin suositella. Baziel itse kuuluu ravintolan ”kalustoon”, hän käy ravintolassa syömässä harva se viikko. Onpa hän auttanut jopa keittiössä tiskien kanssa.

MUSEOKIERROKSELLA

Seuraavana päivänä suuntasin museokortteliin. Pressikortilla museoihin pääsee ilmaiseksi. Ensimmäinen kohteeni oli Stedelijk Museum, joka keskittyy moderniin ja nykytaiteeseen. Alun perin vuodelta 1895 peräisin oleva rakennus avautui uudelleen 2012 kahdeksan vuoden remontin jälkeen. Museon pysyvässä kokoelmassa on esillä muun muassa Marc Chagallin, Picasson, Monet’n, Cézannen ja Matissen töitä.

Stedelijk’ssä on esillä myös vuosittain järjestettävä The Best Dutch Book Designs 2015 -näyttely. Esillä on hollantilaisflaamilaisen tuomariston valitsemat vuoden 2015 merkittävimmät kirjat. Näyttelyssä on esillä 33 hollantilaista ja 17 flaamilaista kirjaa.

Hetki piti makustella näkemäänsä ennen seuraavaa kohdetta, joten istahdin museoiden lähistöllä olevan puistoaukeaman reunaan. Viereeni penkille istui kanadalainen nainen, joka oli jo ehtinyt käydä Van Gogh -museossa. Hän ihmetteli, kuinka monta taulua Van Gogh oli ehtinyt maalata kymmenessä vuodessa ennen kuolemaansa. Nainen tarjosi minulle herneitä ja yhteen ääneen kehuimme Amsterdamia. Hän oli vuokrannut pyörän, jolla sanoi tutustuvansa kaupungin nähtävyyksiin.

Täällä, kuten Kööpenhaminassakin, suurin osa kaupunkilaisista ajaa pyörällä. Jopa 58 prosenttia amsterdamilaisista liikkuu päivittäin pyörällä ja viimeisimmän tutkimuksen mukaan kaupungissa onkin enemmän polkupyöriä kuin asukkaita! Hyvin kuvaavaa, sillä pyöriä on kaikkialla. Pyöräilijät ajavat kovaa ja pirauttavat kyllä kelloa, jos vahingossa osut heidän reitilleen.

Seuraavana vuorossa oli Van Gogh Museum. Museoon ei kävelläkään suoraan lippuluukun kautta vaan lipun myynnin vieressä on erillinen jonotusalue, josta vartija päästää tietyn määrän ihmisiä kerrallaan kahdelle lippuluukulle. Näillä luukuilla jonotetaan lyhyemmässä jonossa, josta lopulta saa ostettua näyttelylipun, jonka jälkeen pääsee museoon. Tähän jonottamiseen kului aikaa vajaa puoli tuntia. Olin jo vähällä luovuttaa, mutta päätin, että nythän ei ole kiire minnekään, joten tässä seistään.

Van Gogh -näyttely on erittäin kattava. Esillä on yli 200 maalausta ja 500 piirustusta, jotka kuvastavat hänen mielialojensa vaihtelua. Pohjakerroksessa on erillinen The Verge of Insanity -näyttely, joka valottaa Van Goghin elämää, hänen painiskeluaan mielenterveyden ongelmien kanssa, korvan irti leikkaamista sekä lopulta itsemurhaa, jonka hän teki 37 vuotiaana. Lasivitriinissä on myös ruostunut revolveri, joka löydettiin 70 vuotta myöhemmin läheltä paikkaa, jossa Van Gogh ampui itsensä. Tämän revolverin arvellaan olevan se ase, jolla hän teki itsemurhan.

Illalla kävin syömässä Singel 101 -ravintolassa, josta Gustavo oli ystävällisesti varannut minulle pöydän. Eipä hän turhaan suositellut ravintolaa – ruoka oli todella herkullista! Tilasin kolmen ruokalajin illallisen, josta ensimmäiseksi nautin marinoituja, vihreitä oliiveja ja paksun pannekoeken smetanalla ja mustalla kaviaarilla. Seuraavaksi sain eteeni erikoisen, pieneen koeputkeen ”pakatun” lihaliemen ja liemen jälkeen mustekalaa sellerin kera. Pääruokana oli pihvi perunoilla, artisokilla ja kuskusilla.

Minähän en nykyisin syö punaista lihaa, mutta en vain epähuomiossa maininnut asiasta Julialle, paikan omistajalle. Enkä siinä vaiheessa kehdannut asiasta enää sanoa, kun sain lautasen eteeni. Olihan se hyvää, ei siinä mitään, mutta liharuuat vaan eivät ole minun juttuni. Jälkiruoka kruunasi kuitenkin kaiken – tuoreita vadelmia, suklaamousssea, valkosuklaakuulia… Ah, niin syntisen hyvää!

KANAVARISTEILY JA MUUTA KIVAA

Aloitin viimeisen Amsterdam-päiväni aamulenkillä hotellin lähellä sijaitsevassa Vondelparkissa. Puisto on valtava, 46 hehtaarin alue, josta löytyy paljon lampia sekä pyörä- ja juoksupolkuja. Upea päivän aloitus hölkätä muiden lenkkeilijöiden ja koiran ulkoiluttajien joukossa. Pyöräilijät ajoivat puiston poikki vinhaa vauhtia töihin tai kuka minnekin.

Suihkun ja aamupalan jälkeen hyppäsin kakkosen ratikkaan ja ajelin Central Stationille. Aseman edestä löytyy Iamsterdamin infopiste, josta saa ostettua lippuja esimerkiksi kanavaristeilylle. Open boat round trip -lippu maksaa 19,50 euroa ja risteily kestää 75 minuuttia. Oli hyvä päätös ajoittaa kanava-ajelu aamupäivään, sillä minun lisäkseni mukana oli ainoastaan kanadalainen nainen ja englantilainen pariskunta.

Kaupungista saa erilaisen käsityksen vedeltä käsin ja opas kertoili samalla kanavien nähtävyyksistä, kaupungin historiasta sekä asumisesta ja verotuksesta. Amsterdamilaisista suurin osa asuu vuokra-asunnoissa. Asuntolaivoissa vuokrat ovat jonkin verran edullisempia huoneistoasuntoihin verrattuna.

Hullu-Jack -kellotorni on saanut nimensä siitä, että tornin kello löi miten sattuu. Välillä kello löi viiden minuutin välein, välillä ei ollenkaan. Kello on myöhemmin korjattu, mutta nimi on ja pysyy.

Kanavaristeilyn päätteeksi hyppäsin Central Stationin toiselta puolelta lähtevään lauttaan, joka kuljettaa ilmaiseksi vastarannan saneeratulle NDMS Wharfin teollisuusalueelle eli Mediasatamaan. Lauttamatka kestää kolmisen minuuttia ja saarella sijaitsee muun muassa uuden karhea Adam Tower, jonka hissimatka 20. kerrokseen kestää 22 sekuntia ja matkalla ylös hissin lasikaton läpi voi kokea valoshown ääniefekteineen. Lippu Adam Toweriin maksaa 12,50. Toinen nähtävyys Mediasatamassa on EYE Film Institute, joka kieltämättä hieman muistuttaa rannasta lentoon nousevaa avaruusalusta.

Adam Towerin ylimmästä kerroksesta löytyy 360° sky deck, jossa pääsee ihailemaan laajalle levittäytyvää Amsterdamia. Kannella on myös OverTheEdge, Euroopan korkein keinu, johon pääsee keinumaan erillistä maksua vastaan. En testannut. Jo pelkkä kiikun heiluminen lasikaiteen yli tuntui liian häijyltä.

Adam Towerista jatkoin viereiseen EYE Film Instituteen, mutta lipunmyyjältä kuulin, että näyttelytila on suljettu, koska siellä pystytetään uutta näyttelyä, joka avautuu 17. syyskuuta. Harmittelin, etten ole silloin enää kaupungissa, joten näyttely jäi tällä kertaa kokematta, mutta paikka tuli ainakin katsastettua.

JORDAAN

Vielä oli päivää jäljellä, joten poikkesin Jordaanin alueelle, joka rakennettiin 1600-luvun alussa muun muassa käsityöläisten asuinalueeksi. Alueella asuttiin ahtaasti ja epäterveellisissä olosuhteissa, koska talojen alakerroissa harjoitettiin esimerkiksi kankaiden värjäystä. Nykyisin Jordaan on muodikas asuinpaikka ja sieltä löytyy paljon baareja, ravintoloita, taidegallerioita sekä pikkuputiikkeja.

Pysähdyin erääseen pannekoeken-paikkaan maistamaan ranskalaista kreppiä paksumpia ohukaisia, joita hollantilaiset nauttivat lounaaksi. Täytevaihtoehdoksi voi valita joko suolaisen tai makean täytteen, kuten pekonia, kananmunaa, juustoa tai hedelmiä, suklaata ja kermaa. Tilasin oman lettuni juustotäytteellä. Ei mikään mullistava makuelämys, mutta kiva testata tämäkin paikallinen lounasvaihtoehto.

RIJKSMUSEUM

Päivän viimeinen kohteeni oli Rijksmuseum, joka 10 vuotta kestäneen ja 375 miljoonaa euroa maksaneen kunnostus- ja laajennustyön jälkeen avattiin uudelleen vuonna 2013. Minulla ei ole vertailukohtaa aiempaan, mutta museon nykyistä uudistusta on paljon kehuttu. Vanhan sisäänkäynnin tilalle on rakennettu avara valopiha, josta löytyy kahvila sekä kirja- ja matkamuistokauppa. Museo on valtava ja ehdin sinne puolitoista tuntia ennen sulkemisaikaa, joten kävin katsomassa ainoastaan Kunniagallerian, josta löytyy muun muassa Rembrandtin ja Vermeerin töitä.

Seuraavana aamuna matkani jatkui junalla kohti Pariisia, joten oli aika sanoa Amsterdamille näkemiin. Olen kuitenkin varma, että me tapaamme vielä, niin paljon pidän tästä lumoavasta kaupungista ja sen rennosta ilmapiiristä!